105 tarinaa

Onko sinulla muistoja tai tietoja satavitosista? Siis omista töistä, joita yhtiöläiset tekivät työajalla, työpaikan laitteilla ja tiloissa, usein työnantajan tarvikkeistakin. Kerro vapaamuotoisesti aiheesta, lähetä muistelusi osoitteeseen minkuusas@gmail.com. Liitä mukaan yhteystietosi, jos haluat kertoa niistä suullisestikin. Voit kirjoittaa myös nimimerkillä, ellet toivo nimeäsi kaikkien tietoon. Tarinoista syntyy juttuja Min Kuusas -blogiin. Niistä on kiinnostunut myös Turun yliopistoon väitöskirjaa tekevä tutkija Pete Pesonen. Min Kuusas -blogissa kerrotaan näyttelystä, joka esittelee satavitosia Kuusankosken Taideruukissa Pato-Klubilla. http://minkuusas.blogspot.fi/

Vieressä Tia Munnen lähettämä kuva isän valmistamasta satavitosesta. Kirjoittele sinäkin, toivoo Eijaleena


Anita Korkalaisen 105-muistoja

Kummisetäni  oli töissä Kymillä ja taisi loppuaikoina olla ihan "kymppinäkin" osastollaan kuparipajalla. Meillä oli kotona ainakin kaksi soppakauhaa näitä 105 töitä ja toinen niistä on edelleenkin käytössä omassa huushollissani ja on todella arvossa arvaamattomassa - jossain näyttelykuvassa on samanlainen esillä.

Tallimontussa oli aikoinaan myös satulasepän "paja", jossa tehtiin tehtaan viltistä tallukkaita ja ehkä jotain muutakin mutta sitä en muista. En tiedä mikä "numero" siellä oli käytössä, mutta työaaikana siellä kuitenkin asioitiin, sen muistan.
Olen muuttanut Kuusaalta pois 1965 ja on ollut suorastaan ihana lukea näitä tarinoita, kun vanhoja asioita pulpahtelee mieleen - olen asunut Niementiellä. Olin vallan jo unohtanut millainen "city" Kirjakaupanmäki olikaan kirjakauppoineen, postineen, sähköliikkeineen, Melenin ja Forsmanin kauppoineen, kemikalioineen, mäen alla Tehtaankauppa kilpaili Heinosen kanssa,Vainion Villen kioski ja pienet Hopposen ja Vahterin kaupat ja kaikki muu sen ympärillä.

Kiitos! Ystävällisin terveisin Anita Lohjalta

Tian hapiksia

Tia lähetti kolme kuvaa ja lupaili lisääkin. Tässä ote hänen viesteistään:

Yksi kuva voisi vielä tulla tähän sarjaan, jos vaan veljelläni on tallessa aivan mielettömän hieno lamppu, mikä on tehty myös haponkestävästä. Ja juu - on vielä kattilan kansia, jotka voin kuvata.

Ei näihin oikein ihmeellisiä tarinoita kuulu… Isäni ei ollut tehtaalla kuin ajoittain pätkinä, kun ”ei halunnut sitoutua” -  eli ei pystynyt pysymään paikallaan yhdellä työnantajalla, vaan reissasi pitkin Suomea levyseppähitsaajana. Siis isä, levyseppähitsaaja Risto Joukanen. Syntyi 1938 ja kuoli 1993.

Sen muistan miten näihin aarteisiin, joita isän mukana tehtaalta kotiin tuli, kuului tietty salamyhkäisyys - salaa ne kotiin jotenkin tuotiin myös.

Äiti keitteli perunoita kattilalla, lamppu toi upean valon olohuoneen seinille. Iso kukka”ruukku” oli kotimme parvekkeella, johon äiti istutti petunioita ja lobelioita.

Tuon kukkapömpelin minä olen maalannut talomme väriseksi ja se on ihan kauhea, mutta ei siitä voi luopuakaan. Ja eiköhän se seuraa mukana myös seuraavaan taloomme täällä Espoossa, nyt kun työn alla on aloittaa pikku mummolan rakentaminen. 

Hauska tuo näyttely, täytyy tulla kesän aikana katsomaan se.

Mieheni kotitalossa on myös paljon näitä haponkestävästä valmistetuja teoksia - on grilli - on mattoteline - on kaivonkansia - jne. Heidän perheensä teki isästä poikiin pitkän uran tehtailla, taisi se anoppikin olla siellä siivouspuuhissa joskus.

Palataan näihin, kiva että tätä historiaa tallennetaan ja tutkitaankin :)

T. Tia

Onnistuuko 105 nykyään?

Hei kaikki

Juttelin erään nykykymiläisen kanssa 105-töistä ja hän totesi, ettei niitä ole enää mahdollista tehdä, koska irtonaista putkenpätkääkään ei tehtaalta enää löydä.

Ja jos haluaisi jotain omaa nyhertää, niin raaka-aineet pitää tilata varastosta ja siihen ei 105 riitä selitykseksi.

Erään 105-tuotteen hän kuitenkin paperimiehenä mainitsi: ”Tehäähän myö usein paperiliidokkei. Aanelost tehtaal riittää ja sit saa vapaast käyttää…

Eri juttu on, mitä siivoojat täst pelist tykkää.”

Terv Eero