Onko sinulla muistoja tai tietoja satavitosista? Siis omista töistä, joita yhtiöläiset tekivät työajalla, työpaikan laitteilla ja tiloissa, usein työnantajan tarvikkeistakin. Kerro vapaamuotoisesti aiheesta, lähetä muistelusi osoitteeseen minkuusas@gmail.com. Liitä mukaan yhteystietosi, jos haluat kertoa niistä suullisestikin. Voit kirjoittaa myös nimimerkillä, ellet toivo nimeäsi kaikkien tietoon. Tarinoista syntyy juttuja Min Kuusas -blogiin. Niistä on kiinnostunut myös Turun yliopistoon väitöskirjaa tekevä tutkija Pete Pesonen. Min Kuusas -blogissa kerrotaan näyttelystä, joka esittelee satavitosia Kuusankosken Taideruukissa Pato-Klubilla.
http://minkuusas.blogspot.fi/
Vieressä Tia Munnen lähettämä kuva isän valmistamasta satavitosesta. Kirjoittele sinäkin, toivoo Eijaleena
Anita Korkalaisen 105-muistoja
Kummisetäni oli töissä Kymillä ja taisi loppuaikoina olla ihan
"kymppinäkin" osastollaan kuparipajalla. Meillä oli kotona ainakin
kaksi soppakauhaa näitä 105 töitä ja toinen niistä on edelleenkin
käytössä omassa huushollissani ja on todella arvossa arvaamattomassa -
jossain näyttelykuvassa on samanlainen esillä.
Tallimontussa oli aikoinaan myös satulasepän "paja", jossa tehtiin
tehtaan viltistä tallukkaita ja ehkä jotain muutakin mutta sitä en
muista. En tiedä mikä "numero" siellä oli käytössä, mutta työaaikana
siellä kuitenkin asioitiin, sen muistan.
Olen muuttanut Kuusaalta pois 1965 ja on ollut suorastaan ihana lukea
näitä tarinoita, kun vanhoja asioita pulpahtelee mieleen - olen asunut
Niementiellä. Olin vallan jo unohtanut millainen "city" Kirjakaupanmäki
olikaan kirjakauppoineen, postineen, sähköliikkeineen, Melenin ja
Forsmanin kauppoineen, kemikalioineen, mäen alla Tehtaankauppa kilpaili
Heinosen kanssa,Vainion Villen kioski ja pienet Hopposen ja Vahterin
kaupat ja kaikki muu sen ympärillä.
Kiitos!
Ystävällisin terveisin Anita Lohjalta
Tian hapiksia
Tia lähetti kolme kuvaa ja lupaili lisääkin. Tässä ote hänen viesteistään:
Yksi kuva voisi vielä tulla tähän sarjaan, jos vaan veljelläni on
tallessa aivan mielettömän hieno lamppu, mikä on tehty myös
haponkestävästä. Ja juu - on vielä kattilan kansia,
jotka voin kuvata.
Ei näihin oikein ihmeellisiä tarinoita kuulu… Isäni ei ollut
tehtaalla kuin ajoittain pätkinä, kun ”ei halunnut sitoutua” - eli ei
pystynyt pysymään paikallaan yhdellä työnantajalla, vaan reissasi pitkin
Suomea levyseppähitsaajana. Siis isä, levyseppähitsaaja Risto Joukanen. Syntyi 1938 ja
kuoli 1993.
Sen muistan miten näihin aarteisiin, joita isän mukana tehtaalta
kotiin tuli, kuului tietty salamyhkäisyys - salaa ne kotiin jotenkin
tuotiin myös.
Äiti keitteli perunoita kattilalla, lamppu toi upean valon
olohuoneen seinille. Iso kukka”ruukku” oli kotimme parvekkeella, johon
äiti istutti petunioita ja lobelioita.
Tuon kukkapömpelin minä olen maalannut talomme väriseksi ja se
on ihan kauhea, mutta ei siitä voi luopuakaan. Ja eiköhän se seuraa
mukana myös seuraavaan taloomme täällä Espoossa, nyt kun työn alla on
aloittaa pikku mummolan rakentaminen.
Hauska tuo näyttely, täytyy tulla kesän aikana katsomaan se.
Mieheni kotitalossa on myös paljon näitä haponkestävästä
valmistetuja teoksia - on grilli - on mattoteline - on kaivonkansia -
jne. Heidän perheensä teki isästä poikiin
pitkän uran tehtailla, taisi se anoppikin olla siellä siivouspuuhissa
joskus.
Palataan näihin, kiva että tätä historiaa tallennetaan ja tutkitaankin :)
T. Tia
Onnistuuko 105 nykyään?
Hei kaikki
Juttelin erään nykykymiläisen
kanssa 105-töistä ja hän totesi, ettei niitä ole enää mahdollista tehdä,
koska irtonaista putkenpätkääkään ei tehtaalta enää löydä.
Ja jos haluaisi jotain omaa nyhertää, niin raaka-aineet pitää tilata varastosta ja siihen ei 105 riitä selitykseksi.
Erään 105-tuotteen hän kuitenkin
paperimiehenä mainitsi: ”Tehäähän myö usein paperiliidokkei. Aanelost
tehtaal riittää ja sit saa vapaast käyttää…
Eri juttu on, mitä siivoojat täst pelist tykkää.”
Terv Eero
